[Music]Photocalypse

Kiitos Kotiteollisuuden ahkeran keikkailun viime aikoina, bändi on helppo bongata soittamasta useimmilta kesäfestareilta ympäri Suomea. Me kuitenkin halusimme jotakin hieman harvinaislaatuisempaa, joten 25. kesäkuuta suuntasimme kulkumme helsinkiläiselle On The Rocks -klubille. En ollut erityisen innoissani keikkapaikasta, On The Rocks kun on melko pieni tila kaikille niille, jotka näinä päivinä tahtovat nähdä Kotiteollisuuden livenä. Odotin klubin olevan täynnä, mikä olisi tehnyt keikkakokemuksesta melko epämukavan. Onneksi olin väärässä.

Lisää väkeä saapui paikalle lähempänä keikan alkamisajankohtaa, mutta tilaa ja hengitysilmaa riitti silti kaikille. Eturivi koostui pelkistä tytöistä, jotka muuttuivat illan mittaan aina vain humalaisemmiksi, jotta voisivat kohdata bändin soveliaassa tilassa.Tämä tietysti pilasi heidän mahdollisuutensa myöhemmin.

Bändin saavuttua lavalle klubi täyttyi riemukkaasta metelistä. Hongisto oli pukeutunut mustiin Ilosaarirock – shortseihin ja näytti illan tyylikkäimmältä hepulta. Koska basistilla on enemmän liikkumavapautta kuin Hynysellä, jonka täytyy enimmäkseen pysyä mikkistandin luona, Hongisto käytti hyväkseen kaiken mahdollisen tilan pienellä lavalla. Hän tanssahteli jatkuvasti biisien tahtiin tyylillä, joka muistutti lähinnä heimotansseja uhritulen ympärillä. Ilmeisesti niin tehdään Ukonhaudassa!

Keikan edetessä pienen keikkapaikan hyvät puolet tulivat esiin. Keikka tuntui kuin läheisten ystävien ja perheenjäsenten kokoontumiselta, saattoi likipitäen tuntea olevansa jonkinlaisessa yhteydessä kaikkiin paikalla oleviin. Hynynen kommentoi intiimiä tunnelmaa, joten toivottavasti myös bändi tunsi yhteyden.

Intiimistä tunnelmasta puheen ollen, Hongisto tuntui kokevan sitä melko lailla illan aikana. Aina hänen lähestyessään lavan reunaa, eturivin tytöt kurottivat käsiään kosketaakseen mitä tahansa hänen ruumiinosaansa mihin vain ylettyivät. Olen varma, että kyseiset Ilosaarirock -shortsit eivät koskaan ole saaneet ketään yhtä villiksi! Hongisto nautti huomiosta, siirtyen lähemmäksi ja tarjoten tytöille enemmän ja enemmän. Lopulta Hynynen sai kiihkeästä touhusta tarpeekseen ja yritti tönäistä Hongiston lavalta. Tämä ei kuitenkaan pudonnut.

En olisi halunnut keikan koskaan loppuvan. Ja jonkin aikaa tuntui, että se ei koskaan loppuisikaan. Kotiteollisuus soitti biisejä uudelta Ukonhauta -levyltään, kuin myös vanhempia kappaleitaan kuten esim. ‘Yö päivää keinuttaa’, ‘Valtakunta’, ja ‘Kultalusikka’. He myös tekivät kaksi encorea yhden tavallisen sijaan, mikä oli erittäin iloinen yllätys. Vielä toisen encorenkin jälkeen yleisö halusi lisää, mutta eihän kukaan soita kolmea encorea, vai soittaako?

Yhden biisien välisen tauon aikana - jolloin bändi tavalliseen tapaansa vitsaili saaden kaikki nauramaan – en voinut muuta kuin olla sitä mieltä, että keikka oli yksi parhaista ikinä näkemistäni, ja ehdottomasti paras näkemäni Kotiteollisuuden keikka. Mitään mullistavan erikoista ei tapahtunut, mikä olisi erottanut sen muista keikoista, mutta klubilla vallinnut tunnelma oli rentoututtavampi ja maagisempi kuin koskaan. Siispä jos kukaan ikinä kysyy minulta missä olin kun Michael Jackson kuoli, voin varmuudella sanoa olleeni paikassa johon maailman murheet eivät ylety, katsomassa mahtavan suomalaisen bändin helkkarin loistavaa keikkaa!

Pictures: Jana Blomqvist | Report: Tanja C. | Translation: Pauliina Dahlström